HISSUN KISSUN

Suuri pohtija - Kim Ble Win

Thu, 30 Aug 2012 15:51:43 -0400

Suuri pohtija Kim Ble Win (1493-1494) oli yksi muinaisten aikalaistensa tavoin kuuluisa pohdinnoistaan, jotka ovat säväyttäneet nykyhistoriaa arkisella ja dryllä, miltei pessimismisisestisellä inhorealismillaan, joissa totuuden siemen on kätketty avoimeen kämmeneen (in the palm of my hand is a blister - Noel Gallagher. toim huom.). Kim Ble Winin (1432-1254) kootut teokset odottavat yhä virallista julkaisuaan, mutta arkeologisisten kaivausten läheisyydestä löydetyt permanentit ovat säilyneet museoissa aina näihin päiviin asti. Ohessa muutamia kuuluisia Kim Ble Winin (19:00-24:00) kuuluisia kuuluisia:

“Totuus on pilattu valhe”
“Oikotie tulevaisuuteen on portti, josta kulkee lopulta melkein kaikki”
“Hyvä itseluottamus syntyy sillä, että painetaan muita alas väkisin”
“Juoruilu on makeaa. Mansikatkin kasvavat rönsyilemällä”
“Paha saa palkkansa, mutta kaunein ruusukin elää paskalla”
“Elämä on kuolemista ja tämän Juice varasti minulta”
“Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla”
“Todellisuus kulkee kiskoilla, jotka väistävät järviä”
“Pyhää on se, josta ei puhuta sunnuntaisin”
“Ihminen on pystyssä pelkkä väkinäinen ryhtiliike”

Lisää Kim Ble Winin kirjallisia huomautuksia voi käydä tutkimassa esimerkiksi Tampereen Pääkirjasto Mezzon epäilyttävältä osastolta.

SOTAJUTTUJA

Tue, 23 Aug 2011 12:24:44 -0400

Niin. Sankoin joukoin saavuimme päämajalle, jossa iso pomo meitä jo vartoili. Ensin tervehdimme siinä vartinpäivät ja sen jälkeen istuimme alas. Silmät auki ja kukka rintalävessä. Rohkeat hienot sotilaat monikossa. Raukeasti ISO pomo kaappasi pienimmän meistä syliinsä ja tallusti onnettoman päälle sanaryöpyllään: “Pyöryläinen”

Oli paljon kiireellisiä seikkoja tutkittavana ettei aikaa ollut haihartuksiin. Kartta oli pöydällä. Vihollisten sotajoukot muonavarastoineen lähentyivät idistä ja länsistä meille olisi tulossa amerikkaisilla varmistettu Ranska. Iso pomo oli syvästi harmissaan ja kävi polvilleen uupumuksesta. Kaikkia askarulletti se tosiseikka, että ratkaisu oli lähempänä kuin koskaan. Ratkaisussa tai oikeammin -suissa vain ei ollut mitään helpotusta. Iso pomo meni myöhemmin illalla nukkumaan kellariin ja teki lopun ensin koirastaan.

Paarpurikoneella pääsimme luikkimaan läpi pommisuojan, jota ympäröivät vartijat hetken katselivat ilmeissään monia. Niissä oli vielä mustetta kaikkien tekojemme jäljiltä. Vartijatyöt. Olin aikeissa kirjoittaa vielä kotiin. Iskujoukkomme kompania ja pataljoona, olympianimme harveni rivi riviltä ja pian meitä oli enää 4 + 2. Savustimme nekin lopulta ja harvensimme itseemme. Näimme muutaman rusakon, mutta emme saaneet niitä kiinni paljonkaan.

Ei mennyt kauaakaan kun tämä kaikki oli ohi kymmenen vuoden päästä. Uusi maa kasvoi poljetun tilalle ja uusi viljasäilö täyttyi uusilla leipomuksilla niistä. Lapset saivat uudet äidit ja isät ja vanhuksetkin menestyivät. Iso Pomo on myöhemmin käynyt kylässä meillä kotona, mutta hän ei ole enää entisensä virkainen. “Hänen lyhtynsä meni jo”, sanovat jotkut puolissaan. “Pidemmillä askelilla hän olisi jo kuollut”, toiset taas ilkkasivat. Iso pomo on kuitenkin yrittänyt, mutta ei hänelle tulla antamaan tilaisuutta. Joku toinen tekee samat virheet hänen puolestaan ja silloin minä seison hänen rinnassa hamaan asti. Me emme tule luovuttamaan koskaan emmekä ikinä anna periksi.

UUTISIA TAMPEREELTA

Tue, 23 Aug 2011 12:21:43 -0400

Tässäpä uutisia Tampereelta. Sisältää viisi pientä uutispätkää ”Tampereen murre poistetaan”, ”Bopeda sai mitalin”, ”Leikkijunarata vihdoin Tampereelle”, ”Ratinan stadion yhä kateissa” ja ”Pyynikin näkötorni saa silmälasit”.

TAMPEREEN MURRE POISTETAAN

Suurta paheksuntaa herättänyt Tampereen murre poistetaan kokonaan käytöstä vuoteen 2012 mennessä. Aikoinaan komediaryhmä Kummelin keksimä hassu väännös suomenkielestä riistäytyi 90-luvulla käsistä ja levisi myös menneille vuosikymmenille. Tampereen murteen poistamiseen on suhtauduttu kaupungissa positiivisesti joskin myös soraääniä on ilmennyt. Murre tullaan poistamaan vaihe kerrallaan. Ensimmäisenä se kielletään julkisissa paikoissa, joissa varsinkin huudahdukset “Moro” ja Moriens” tullaan kieltämään sakon uhalla. Anniskeluravintolat saavat hakea erityislupaa vuoteen 2010 edellyttäen ravintolan tiloihin rakennettua erillisistä murre-koppia. Samanlaisen kohtalon ovat aiemmin kokoneet myös Turun murre sekä Pekka Töpöhännästä tuttu Metsäkulman Murre.

BOPEDA SAI MITALIN

Herrat ja rovat! Luin imaisjakeluehdestä että tramplelainen pop-rock- Bopeda on saanut mitalin asiostaan Prikanmaan hyväksi. Bopedan solisti ja keulakuv Patte Mustarärvistä oli oikein kuva lhedessä ja ja haastattelu sen päällä. Patw jos kuka on anainnut omab mitalin! Minä olen Boprdan vanha myyty kekkaauto ka jirjoittelen nyt esikertaa. Kiitod sille joka liimasi tämän ilmisakeluehden tuulilasiini jas ain kuula nämä uutiset! Toivotan Bobebdalle monta kilometrejä ja onea!

LEIKKIJUNARATA VIHDOIN TAMPEREELLE

Tampereen valtuusto on hyväksynyt yksimielisesti pitkään suunnitellut leikkijunaradan rakentamisen. Leikkijunarata tulee kulkemaan rautatiesasemalta Tesomalle saakka. Helsingissä leikkijunarataliikenne aloitettiin jo vuonna 1891. Valtuusto kokoontuu tammikuussa pohtimaan junan ja radan pienoismallin koosta, sekä katujen sulkemisesta remontin ajaksi. Vahvimpana ehdokkaana on pidetty niin sanottua maitotölkki-ratkaisua, jossa juna olisi maitopurkin kokoinen.

RATINAN STADION YHÄ KATEISSA

Hiljattain kadonneen Ratinan stadionin etsinnät ovat jatkuneet tuloksettomina. Viimeisin havainto stadionista on Bruce Springsteenin loppuunmyyty keikka, jonka jälkeisenä yönä sen ilmoitettiin kadonneen jälkiä jättämättä. Katoamishetkellä stadion oli tyhjä. Stadionin äkillisen katoamisen syyksi on epäilty sen mahdollista osuutta talousrikoksiin. Poliisi pyytää ilmoittamaan pienetkin vihjeet liittyen kadonneen stadionin mysteeriin. Löytäjälle on luvassa palkkio.

PYYNIKIN NÄKÖTORNI SAA SILMÄLASIT

Pitkään pystyssä pönöttänyt Tampereen Pyynikin näkötorni saa silmälasit. Talkoovoimin kyhätyt kakkulat tulevat auttamaan vanhuuden höperön tornin näkyvyyttä. Näkötorni on rakennettu vuonna 1929.
“Alkaahan tässä ikä jo painaa ja näkö on mennyt pikkuhiljaa huonommaksi ja huonommaksi. 80-luvulla joutui jo vähän siristelemään ja 2000-luvulla alkoi olla jo suoranaisia vaikeuksia erottaa esmes näsinneulaa! Asiakkaat valittelivat etteivät näe maisemia ja sillee. Uusien lasien avulla näkee taas mainiosti. Kiitos ahkeralle talkooväelle näistä rilleistä”, reipas 80-vuotias näkötorni kertoo.

VIISI PIENTÄ TARINAA 2

Tue, 23 Aug 2011 10:29:00 -0400

Toisessa osassa ”Viisi Pientä Tarinaa” meillä on luvassa jälleen viisi pientä tarinaa: ”Lasareth - Jumalten kaupunki”, ”Beatles”, ”Eversti Kottaraisen Kadonneet Linnut”, ”Parrunpätkä” ja ”Majakka”.

LASARETH - JUMALTEN KAUPUNKI

Viikko sitten esi-isiemme muinaisilla mailla tapahtui merkityksetön juttu, joka kosketti koko valtakuntaa ja vasenta reittä. Lasareth, Jumalten kaupunki, alkoi olla valmis. Ensimmäinen peruskivi muurautui umpeen pääkappelisti Harri Potterin (miesparkaa nimellä paiskattu) avokämmenellä näin: Huiskis.
Kaupunki seistä könötti vasten aurinkoa ja se oli fiksusti rakennettu suon päälle, jonka alla oli surprise intiaanien hautausmaa. Sen lisäksi siellä oli Tampereelle pitkään kaavailtu raitio-ramone-vaunuverkosto. Ennen pitkää Hatti Polterin olikin pakko nirhata peruskivi irti, lastata se kärryihin ja pyytää jengiä nostamaan kädet ilmaan ja huutamaan dee-oh! diiidadiidadiidadida-dee-oh! Lasareth on nykyisin Riihimäki ja siellä lepää jämpti kaveri Kustaa Miekka 1200-1300.

BEATLES

Joo, Beatles on yksi niitä bändejä jotka ei kuole koskaan, vaikka ne jäsenet onkin jo puoliksi kuollut. Ne teki pirusti levyjä lyhyessä ajassa ja viimeisillä levyillä näytti kun niillä olisi kasvanut parta viikossa. Kun yhtäkkiä se oli ja sitten ei taas ollut ja sitten se taas oli. Ja missään välissä kellään ei ollut sänkeä. Loppuaikoina ne teki aika pitkälti biisinsä omin nokkineen kukin omilla tahoillaan, mutta sekin on aika turhaa legendaa. Ei se mua ainakaan haitannut kun tekihän ne sit niin niinku soolourallaankin. Sit oli kavereita mukana soittamassa ja silleen. Niinku Pilly Breston ja The Creamsien kitararisti ja virtuoosi Eric Claptonin akan poika.
Nyt niiltä on julkaistu joku konsolipeli, mutta ei se mua kiinnosta. Mun mielestä pitäisi julkaista Beatles-monopoli, jossa voisi kaupata biisioikeuksia, huudattaa lakia ja häviäjä joutuu selvittämään Applen konkurssipesän. Noppien sijasta pelissä voisi olla heittopussi nimeltä Northern Songs Ltd. Korttipakka olisi musta pekka-henkinen ja jos vetää esim. Ringon joutuu kitarisaleikkaukseen ja Jimmy Nicol tulee tilalle parin heiton ajaksi. Mene Appleen kulkematta lähtöruuduun kautta. Lähtöruutu olisi tietty Hampuri, jonka kaduilla pitäisi saada hommattua pillereitä ja soittaa kitaraa 24/7. Sitten Liverpoolin kautta Ed Sullivan shouhun ja Sgt.Pepperin kohdalla lauta käännetään ylösalaisin että se olisi muka psykeleelinen. Lauta olisi kuitenkin mustavalkoinen niin kuin Magical Mystery Tour BBC:n televisiolähetyksessä että se olisi floppi. Intia-ruudussa pelaaja joutuu huilmaan yhden heittopussivuoron ja Yoko Ono-ruudussakin voisi tapahtua jotain riippuen siitä millä pelinappulalla pelaat.

EVERSTI KOTTARAISEN KARANNEET LINNUT

Eversti Kottarainen oli juuri kauppaostonsensa jälkeen pelannut aimoannoksen pottipelejä. Kaikki rahat hän tunki maattiin ja voitti saman verran kuin oli tuhlannutkin. Eversti Kottarainen oli valmis mies.

PARRUNPÄTKÄ

Tiedättekö miltä tuntuu olla lyhyt? Ihmiset tuovat laskunsa minulle hoidettavaksi ja kaikki raha-asiat käydään läpi toimistossani. Olen myös tarkkaavainen kirjanpitäjä. Tottakai lyhyyteni ansiosta omaan täydellisen matikkapään ja tiedän kaikki indeksit ja kurssit. Lyhyyteni avulla olen selvinnyt elämässäni varsin hyvin. Shakkipeleissä pärjään ylivoimaisesti lyhyyteni avulla. Voisi melkein sanoa että kaikki ajatustyö on minulle lastenleikkiä. Eikun siis pitkä piti sanoa eikä lyhyt.

MAJAKKA

Ajoin pikkupotskillani majakalle. OURAIT MÄÄN!

VIISI PIENTÄ TARINAA 1

Tue, 23 Aug 2011 10:28:28 -0400

Ensimmäinen ”Viisi pientä tarinaa”-osa sisältää viisi lyhyttä kertomusta. Ensimmäisen osan tarinat ovat ”Pää”, ”Amerikan serkku Melvin”, ”Rappioromantiikka”, ”Manner heim lyhyesti”, sekä ”Ongelma”. Kirjoitettu keväällä ja kesällä 2009.

PÄÄ

Olipa kerran mies jolla oli pää. Aivan normaali ja jazz-standardien mukainen. Korvat, nenä, silmät, korvikset ja suu, jonka sisällä hampaita ja kieli. Asiasta teki varsin monimutkaisen se seikka että eräänä päivänä tämän miehen pää alkoi kutistua ja täysin ilman syytä eli syyttä. Mies oli juuri tullut hattuostoksilta ja ostanut ruman lierihatun. Pihinä miehenä hän oli ostanut hiukan halvemman ja pienikokoisen hatun, jonka hän vain vaivoin sai survottua päähänsä. Se ei meinannut millään mennä hänen päähänsä siis. Hän piti hattua yön yli päässä, jotta se venyisi sopivamman kokoiseksi, mutta aamun koittaessa tuloaan hän ällistykseksekseksekseen huomasi hatun olevan liian suuri. Yltiömäinen.

“Onpa tyhmä hattu”, mies totesi lapsen äänellä.

Päämies viskasi hatun roskakoriin ja meni ulos kävelemään ilman sen suurempaa syytä. Aikansa kiviä potkittuaan hän palasi kotiin ja jäi tuijottamaan itseään peilistä.

“Onpas minulla isot ja mörssärimäiset hartiat”, mies totesi aikuisemmalla äänellä.

Mies käveli päänsä kanssa tuijottomaan peilin sijasta televisiota ja huonon ohjelman takia nukahti sikeään uneen. Hän näki unta perhosista ja hattarasta. Uni muuttui kuitenkin vaivihkaa painajaiseksi ja hän heräsi kauhuissaan. Pyyhkiessään hikeä otsaltaan hän tunsi viiltävän kivun niskassaan. Hän ryntäsi peilin ääreen ja huomasi kauhukseen päänsä olevan rypäleen kokoinen. Pienikin töytäisy saattaisi irrottaa hänen koko päänsä. (Menee jännäksi.)

“Kunpa ei nyt menisi rähmää silmään!” Mies karjui, mutta kuulosti hiireltä.

Mies veivasi luuriin hätänumeron, mutta sekään ei auttanut. Kukaan ei kuullut häntä linjan toisessa päässä. Mies panikoi ja oli ryntäämässä tupakalle, mutta ähkäisi tajutessaan senkin olevan mahdotonta. Tupakka ei yksinkertaisesti mahtuisi hänen suuhunsa. Hänen elämänsä oli pilalla.

Näin käy jos et syö vihanneksia.

***********

AMERIKAN SERKKU MELVIN

Rakas Melvin! Kuinkas siellä Amerikassa sujuu? Onko siellä hyvä sää? Täällä Suomessa sataa lunta juurikin ja pakkasta on rapiat 10 astetta. Erkki teki lumityöt juuri ja kohta juodaan kahvia. Naapurin Pirjo kävi eilen kahvilla ja kertoi että Sanna aloittaa ensisyksynä koulun ja kahvinjuonnin. Kyllä se aika rientää. Meinaatkos tulla joskus käymään täällä koto-Suomessa Melvin? Olen pitänyt sitä sinun mustikkahillopurkkia tuolla piirongin päällä ettei mene parempiin suihin.

Ainiin, naapurin vanhapoika Elmeri syntyi eilen taas uudestaan. Hänellä on se Fenix-tauti, muistathan. Kiusallinen tauti kun joutuu kokoajan aloittamaan elämänsä alusta ja tuhkaa on jokapuolella. Hän on nyt meillä hoidossa ja kyllä vastasyntyneelle ruoka maittaa. Lääkäri sanoi että on mahdollista että Elmerin Fenix-tauti ei parane välttämättä lainkaan ja Elmeri elää ikuisesti. Ajatella. Ei se nykyajan lääketiede ihan kaikkeen pysty.

Kirjoittelehan pian, rakkain terveisin

Ansa

**********

RAPPIOROMANTIIKKA

Rappioromantiikka on sellaista että kun menee huonosti niin se on siistiä. Eikö olekin älytön juttu? Eikös siinä ole vähän selityksen makua. No, anyway. Paroni Wienerinleike ja hänen oppipoikansa Sidekick Hämäläinen olivat pitkällä kalastusreissulla General-järven rannalla. Onget koholla he patsastelivat rantakalliolla ja repivät ahvenia kipot täyteen. Sidekick oli johdolla 134-133 kun myrsky yllätti heidät.

“Saatana sentään, nyt meidät piru perii!”, Paroni lallatti ja kiskaisi siimansa pois vedestä ja näytti rystysellään rannalle vedettyä venettä. Sidekick ja Paroni kömpivät lahoon purtiloonsa ja alkoivat meloa kohti kotia.

“Tämä on nyt elämää”, Sidekick-kuomaseni. Paroni virkkoi veneen nokasta kaikkitietävä pyhimysilme naamalla. Sidekick mutisi hiljaa ja yritti käynnistää perämoottoria, mutta se tuntui vain hakkaavan tyhjää. Paroni heilautti tukkansa taakse ja lähti kömyämään kohti perämoottoria.

“Mene nyt vittuun siitä säätämästä!” Sidekick hermostui ja samassa sade yltyi piiskaamaan oikein toden teolla. Paroni muikisteli, palasi veneen nokkaan ja maiskautti suutaan. Sidekick vilkaisi kerran paronia ja löi sitten hanskat keskelle veneen pohjaa.

“Tämä on elämää, Sidekick. Tämä on rappioromantiikkaa. Nautitaan siitä että meillä menee nyt huonosti. Kyllä se aurinko paistaa vielä ja se maistuu sateen jälkeen paljon makeammalta.” Paroni tyynnytteli ja laittoi käden olkapäällensä.

“HAISTA VI*T*”, Sidekick huusi ja oli toden totta raivoissaan kun sade piiskasi naamaan ja perämoottori oli mykkä (mycca). Paroni ei moisesta hermostunut vaan tuuppasi märän piipun suuhunsa ja virkkoi: “Sidekick, nauti tästä hetkestä. Kohta me molemmat vain nauramme koko myrskylle ja koko jutulle. Pääsemme tupaan lämmittelemään ja…”

Sidekick ampui itsensä.

**********

MANNER HEIM LYHYESTI

Manner heim oli polititiitikko ja yksi Varhaissuomen presidenttejä. Mennerheim tunnettiin myös marsalkkana josta tulee juomanimi Marxin Ryyppy. Marsarkan molemmat Etunimet ovat Carl ja Gustaw ja hän oli armeijassa ylipäälikkönä silloin kun Suomi oli vielä sota-aikana. Mannerheim tunnettaan myös Helsinkiläisestä ratsastajapatsaasta, joka hän on.

**********

ONGELMA (Julkaistu Kirkkomies-lehdessä nro 2/2001)

Olen kolmikymppinen mies ja kirjoitan teille seuraavanlaisesta ongelmasta.

Ongelma kuuluu näin: Minua syrjitään. Olen ollut syrjittynä nyt ainakin 10 vuotta ja mittani alkaa olla täpösen täynnä. Kaikki alkoi rippikoulusta jonne menin lähinnä sen takia että saisin sukulaisilta rippilahjaksi Kaleva-koruja. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin kiinnostua niistä kaikista asioista joista siellä puhuttiin ja huomasin miten ystävällisiä kaikki olivat minua kohtaan. Pappina oli sellainen mies joka oli todella mukava ja hauska. Rippikoulun viimeinen päivä muutti kuitenkin kaiken. Eräs ryhmäläinen leiristämme tuli uskoon. Hän itki ja potki, mutta nauroi samaan aikaan. Kaikki olivat aivan ihmeissään. Pastori hymyili leveästi ja sanoi että Mikko oli nyt Jumalan karitsa. Kaverini lähinnä tirskuivat naurusta ja osa suhtautui tosi epäluuloisesti. Minua tämä kuitenkin kiinnosti, koska jos jotain olen elämältäni halunnut niin olla tosi onnellinen. Kysyin rovastilta että miten minustakin voisi tulla karitsa ja rovasti käski rukoilla. Paljon.

Ja tässä sitä ollaan. Ikää on kertynyt jo 30 vuotta ja olen samassa pisteessä. Olen käynyt kirkoissa ja jutellut kirkkoherrojen ja piispojen kanssa. Rukoillut olen kuin mikäkin kone aamut ja illat. Miksi minä en saa kokea mitään sellaista mitä Mikko sai kokea? Onko uskoontuleminen toisten etuoikeus! Onko tämä jotain kirkkoherrojen metkuja? Kysynpähän vaan! Olen käynyt herätysliikkeissä jossa ihmiset kaatuilivat toistensa päälle ja huutanut kilpaa Jumalan nimeä rakkaiden ystävieni kanssa. En halua mitään niin paljon kuin Jeesuksen sydämeeni, mutta joudun jokainen ilta sulkemaan silmäni pettyneenä ja kadehtia muiden onnea ja hurskautta. Kolehdit olen maksanut. Mikä neuvoksi? Olisin kiitollinen jos vastaisitte minulle tähän pulmaan/ongelmaan.

ONGELMA (Julkaistu Kirkkomies-lehdessä 3/2001)

Hei! Muistatteko minut? Kirjoitin viime numeroonne ongelmastani tulla uskoon. Voin kertoa teille että ongelmat ovat poispyyhkäisty. Koin herätyksen ja kaikki fine.

HISSUN KISSUN (2003-2004)

Tue, 23 Aug 2011 10:27:14 -0400

Nämä seuraavat tekstit ovat kooste vuosilta 2003-2004. Vuosia sitten kirjoitettuna en ymmärrä niitä enää itsekään saatika että haluaisin niitä millään tavoin lähteä perkaamaan. Siispä menkööt sellaisenaan kaikkine karvoineen päivineen.

PUHUTTELU

Päivä laskeutui kirkuen koulun porteille. Pieni Mustafa oli jälleen jälki-istunnossa, vaikka oli jo aamu.
- Olette parkkiintuneet, Mustafa
- Niin, rehtori.
- Sietäisitte huutia!
- Kyllä, minä sietäisin sen helposti!
- Nenäkäskin vielä!”, neiti Maple räjähti ovesta astuttuaan.
- Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa, että oveen koputetaan ennen kuin siitä astutaan sisään, neiti Maple!

Rehtori repi hiustansa päästään ja ähkäisi lopulta raivosta punaisena, kunnes jatkoi kiljumistaan. Veri kuohui hänen sisällään. Punaisena heiluvat korvat ja päälaki, sekä otsa, sekä otsalohko olivat kauttaaltaan aivan punaisina. Niin punaisina että! Mustafa hellitti kyynärpäitään hiukan ja virkkoi arkisena:

- Saanko palata luokkaan takaisin, rehtori.
- Saatte toki, olkaa hyvä. Haluatteko, että saatan teidät?

Rehtori karjui mielipuolisena kaataen kahvia päällensä ja SUUHUNSA pitäen pientä leikekirjaa pöytälaatikostossaan.

-Ei toki tarvitse. Löydän kyllä itsekin tieni perille.
-Sepä mainiota, Mustafa hyvä, uskon, että tämä pieni puhuttelu oli niin minulle kuin itsellenikin ihan vain eduksi. Ehkäpä tapaamme vielä joskus?

(Rehtori puraisee särkylääkkeen)

- En usko. Aion vaihtaa koulua.

Rehtori jäykistyi.

***

HIRVIÖ JA PELIKONE

Kummituslinnassa oli talvi. Aurinko ei paistanut koskaan. Hirviö (oma nimi) pelasi yksin pelikonettaan harvasen päivä. Hirviö oli aivan helvetin ruma ja ällöttävä! Onneksi se kärsii siitä. Erään kerran pelikone meni jumiin.
- Mitä tämä tarkoittaa?
(rumuuden ja ällöttävyyden lisäksi se oli vielä todella tyhmäkin…)
Hirviö meni täysin paniikkiin ja vapisten poltti kourallisen tupakkaa parvekkeessa.
- Voi vitun vittu…
Hirviö maiskutteli suutaan ja pyöritteli päätään, siristeli silmiään ja tiuski.
- Että pitikin käydä näin, siis voi vitun vittu!
Hirviö polkaisi pyörällä lähimpään kaupunkiin ja päätti jäädä sinne asumaan. Pöydällä häntä odotti yllätys!
- Ei voi olla totta!
Hirviön silmiin nousi kyyneleet, jotka kuitenkin laskivat samantien, kun takaa kuului askeleet.
- SEIS! Teidät on pidätetty!
Hirviö vilkaisi nopeasti peiliin ja näki kaksi salapoliisia takanaan, mutta turhaan, sillä ne olivat jo hänen edessään! Hirviön otsalle tipahti katosta pari hikikarpaloa. Hengitys tiivistyi, kunnes se oli silkkaa nestettä.
- AAARGH!
Linnassa kaikui raihnainen huuto. Koko kauhea tradegia olikin ollut vain unta. Kesähän ulkona näyttää olevankin!

***

MERIROSVO (Jännityskertomus)

Kaikki purret nousivat ylös ja matka kohti paarpuuria alkoi.
- Näyttäisi tulevan hyvät onkivedet, vai mitä vanha kippari?
Vanha kippari rääpi päätään takaisin linnunpaskan keskeltä ja uhosi räjäyttää koko purren (mastoa myöten).
- Älähän nyt, vai mitä vanha kippari?
On se sellainen merimies, piru vieköön. Ei ole toista näillä vesillä.

***

ÄÄNEN HALLINTA

Olipa huone, jossa oli kaikuvat seinät.
Kaikuivat äänet, kaikki toisistaankin.
Kun yhden äänen päästi, se kasvoi ja kasvoi.
Päästipä joku yhden ja niinhän siinä kävi.
Ääni kasvoi ja joku siksi huusi.
Ja lopputuloshan onkin varsin selvä.

***

OVI

Ovi pamahti kiinni.
-
-
-
Jussi?

***

KAKSI ROUVAA KESKUSTELEE

(Sade kastelee jalkakäytäviä ja kaksi rouvaa seisoo tiellä)

- Kuulitteko eilen radiosta orkesterin mainion soiton?
- Ah, parahin rouva, tietysti. Olen aina varpaillani.
- Nämä autot näyttävät vaarallisilta.
- Ehkä pitäisi siirtyä jalkakäytävälle?
- Mitä vielä! Sallinette minun nauraa!
- Pyyhkikää pois tuo iljettävä ilme kasvoiltani.
- Teinä en puhuisi mitään!

(auton torvi tööttää useita kertoja)

- Olette täysin järjiltänne!
- Niin tekin!
- Niin mekin!
- Niin minäkin!

(Auton torvi tööttää useita kertoja, kunnes sumu nousee ja äänet kaikkoavat sen verhoon)

- Kuulitteko eilen radiosta orkesterin mainion soiton?
- Te sitten aina haastatte tuota riitaanne, parahin rouva.

(He kävelevät arvokkaasti nauraen pois sumusta, kuuluu kengänkorkojen kopse ja muutamien eläinten ääniä)

***

PAPPI, JONKA NIMEÄ EI MAINITA

Olipa tosiaankin kerran pappi, jonka nimeä ei saanut mainita. Ainakaan tässä yhteydessä (jälkeenkirjoittaneen toive, jota täytyy tässä tapauksessa kunnioittaa, pyydän.) mikäli se tuntuu sopivalta. Hyvä on, nimeä ei sitten mainita, mutta voihan sen toki lipsauttaa. Kuka tahansa meistä saa lipsauttaa. Lipsauttaminen on hyvin mukavaa pikku ajanvietettä. Niin myös papillemme, joka oli hyvin suosittu seurakunnassaan. Aina hän saarnasi ja puhui sanaansa hyvin verkkaisesti ja suurieleisesti, että huh huh! Syytökset jumalanpilkasta voi lähettää minulle itselleen sitten. Ja kai huomasitte myös jumalan kirjoittamisen pienellä loppukirjaimella, sanoi kerran pappi ja lisäsi: “Tein se kahdesti”. Niin hän teki. Ilkeä mies kaikki tyynni. Pois se hänestä. Ja parannus tuli! Ihme tapahtui! Tapahtui nimittäin IHME! Ette usko. Tuhannet harppuunat soittivat ihmesäveliä (IHME!) ja alttarissa istui pyhä mies kiirastulessa saarnastuolissa ja haavissa sata dollaria! Kaikki lahjoitettuja! Ette usko, mutta saarnastuolia myöten! Kukapa tosiaan uskoisi saarnastuoliaan myöten. Harva meistä, mutta jotkut monista! Meitä on aimo joukko täällä turkispuutarhassa pitelemässä sieraimiamme tältä löyhkältä. (älä viitsi). Nenä kiinni ja asiaan! Vanha rabbi pyyhki liitutaulun märällä sienellä ja hoki sanoja, joiden sanominen saattaisi minut kiusaukseen. Ette usko, mutta se on totta. Tosi kuin vesi. Taitaakin itseasiassa sataa vettä. Antakaa minun nyt olla rauhassa. Älkääkä laittako niitä hyppynaruja kaiteeseeni!

***

LUOLAMIES JA KAKSITOISTA ASIAA

Luolamies, tuo elämämme suurmies, oli jälleen kerran (jälleen kerran!) lähikaupassa palauttamassa pulloja (pulloja? Voi ei…) ja naureskeli:
“Hehehehehee”. (hahahaa?)
Niin, sitten tosiaan se luolamies sai niistä pulloista vielä kuitinkin! Kuvitelkaa! (voitte aloittaa pisteestä a.) Lähikaupassa? Totta tosiaan, hitto vie! Luolamies meni kotiin. Näki vaimonsa alasti toisen luolamiehen kanssa ja petti. “Jos en näitä pulloja olisi vienyt niin…” Luolamies raivosi oven suulla ja pauhasi oven suussa yhtä sun toista ja kolmattakin, niin ihan niin. “Hah”, sanoi vaimorakaskultapienimussukka ja jätti tiskit kesken ja imurin lattialle lojumaan ja parkaisi lisäillen: “Hah ja hah!”. Luolamiehet alkuivot karjua toisilleen jollain kummalla kielellä, kunnes löivät kättä päälle ja sopivat riitansa. Sitten he ajoivat vaimonsa ulos talosta ja juoksivat itse perässä. Talo räjähti ja kumpikin noista itkivät kunnes oli aamuyö ja pullojen palautuspäivä erääntyi erääntymistään kunnes se tosiaan erääntyi lopullisesti. Rauhaisaa joulua ihanat luolamiehet, rakkaat suurmiehemme, lumi on jo tulossa!

***

HYTTYSIÄ EI AINA KUULLA

Hyttysen ininähän on kaikille tuttu ilmiö. Aina sitä ei kuule. Silloin kun hyttynen on hiljainen, ininä muistuttaa elävästi voimakasta hyttysen ininää, mutta volyymitaso on huomattavasti hiljempi. Perjantai-iltaisin useissa asunnoissa volyymitaso voi kuitenkin nousta huomattavasti. Yhteiskuntaamme murehtiva jaosto onkin koonnut komitean ratkomaan tätä pulmaa. Ratkaisun löytämiseksi on nimitetty samainen komitea (tietenkin aakkosjärjestyksessä sun muuta). Komitean loppuraportti on kuultavissa sitä varten julkaistulla äänilevyllä, jonka myyntiä pönkitettäväksi komitea tekee kiertueen sisältäen muutamia festarikeikkoja, sekä lipunmyyntipisteen, joka on avoinna. Listoilla kyseinen levy on sijoittunut eritoten joka puolella eri viikkoina. Hammassärky on valtava, sanoi hyttynen kun hammasta särki. Näkemiin. Velat? Velat?

***

KAKSI LAMMASTA TEKI ENNÄTYKSEN

Yhdyskuntamme suurin ennätysteko on tehty! Kloonattuina tunnetut lampaamme Maigret ja Simenon ovat jälleen tehneet ennätysteon! Jo neljä lammasta on tehnyt saman tempun viikon sisällä ja eikä siinä kaikki! Peräti kuusi ennätysteonrikkojaa on syytettynä kiellettyjen aineiden aterioimisesta lounaiden välissä! Useita ihmisiä on pidätetty ja poliisin mukaan! Eikö tavallinen kadunvalvoja saa enää kulkea rauhassa, kyselevät lampaat inhosta väristen ja täristen. Raukkamaisinta koko jutussa lienee epäoikeudenmukaisuus ja turha syyttely, joka on johtanut useisiin toimenpiteisiin eri puolilla maata ja ei-kenenkään-maalla on totuttu vain maahanmuuttajiin! Maahanmuuttajalampaat Maigret ja Simon tai Simenon ovatkin uhanneet uusilla ennätysteoilla ellei hinnat ala laskea! Siinä teille poliittiset päättäjät! Katsotaan vain ensi vaaleissa kuka äänestää ketä!

***

NAINEN PERUU TAPAAMISEN

Arvoisat miehet. Tämä juttu on juuri meille miehille tehty. Naiset voivat lukea tämän tietysti, sillä onhan meillä miehillä (meillä, heh heh) varaa kertoa vaikka mitä törkyjuttuja ilman kuulevia korviakin! Mitä tehdä, kun nainen peruu tapaamisen. No, naisethan ovat sellaisia naisia (esim. espanjalaiset ranskattaret ja primadonnat), että leikkivät vaikeastitavoiteltavaa. Kun puhelin on kiinni ja ovikello rikki (tarvittaessa ovisummeri), kukkapaketit avattu, muttei syöty ja suklaarasiat ilman maljakkoa on syytä ottaa itseään pakottavista miehisistä niskoista kiinni ja katsoa peilikuvaani. Siellä katsoo sinua: MIES! Sinäkin olet mies! Muista se! Mitä miehen elämään sitten kuuluu? Saatat ehkä kysyä, että “miten niin?”, mutta vältä se tyhmä kysymys ja kysy mieluummin; “Ah, kerrotko meille toki lisää?”! Tämä alkaa mennä ehkä liian vakavaksi, koska olen vähän surullinen, kun olen itsekin tällainen veitikka (22cm). Menkäämme naimisiin. Rakastan sinua, mutta en siksi, että olen yksinäinen vaan siksi, että saat minut tuntemaan jotain mitä muut eivät saa, paitsi törkyjuttuja. Niitä ei saa kukaan.

***

LANGAT KÄSISSÄ

Iltayö koristi kruunuja kuningattaren pihassa (lupaan, että tämä on viimeinen). Siipeilevät korennot surisivat kuin orapihlajat kukkivat toisiaan vasten tanssilavalla. Ilta oli mitä hurmaavin ja huumaavin. Lordi Baddington, tuo vanha mulkku, oli tehnyt uskottoman boolin, jonka rakennusaineena oli käytetty Lordin omaa salaista reseptiä:

Lordin booli

2 dl maitoa
4 tl suolaa
2 dl giniä
6 l bourbonia
1 l maitoa (taskulämmintä)
4 tl suolaa (lisättynä)
2 dl giniä (tai 4 dl suoraan)
6 dl talon viiniä

(sekoita runsaasti ja lisää tarpeen vaatiessa puita pesään. Pidä uuni lämpimänä ja suurusta tuore juusto kermalla ja väriltään happamana säilytetyt omenat tulee purra ennen uunista poistoa.)

Ilta oli oikein onnistunut ja väki törmäili ihanasti toisiinsa. “Kas vain, Lordi! Teidät taisin juuri nähdäkin tuolla vessassa! Mikäs teidät tänne lennätti?” Lordi laski pikarinsa varovasti toiselle kädelleen ja kumarsi syvästi Madam Rubberfieldille: “Olen täällä teidän pyynnöstänne, madam. Muuten olisin jo kotona.” Madam yskäisi savua poskestaan ja ryhdistäytyi: “Ilkeästi sanottu!” Seurasi mieletön kukkotappelu ja kukkoina toimivat Lordi ja hänen valitsemansa edustaja. Kukot ottivat mittaa toisistaan ja verinen tanner tömisi kuin viimeistä päivää (päivää vaan teillekin). Lopulta ratkaisu syntyi kun toinen osapuoli luovutti. Toinen aina häviää. Toinen voittaa. Salomonin tuomio käy toteen muuten! Niin muuten, juhlat menivät oikein hyvin ja monet menivät vasta jo aamulla töihin. Työ pitää leivässä, leipä on pahaa, mutta siitä voi pitää kuin hullu leivästä (vanha sananlasku viktoriaaniselta ajanlaskulta).

***

KÄÄRME

Luikertelevainen,
hyi olkoon!
Inha käärme,
sinun päälle ajetaan,
päälle tallataan,
sivuun astutaan,
kun luikertelevainen,
hyi olkoon,
inha käärme olet!

***

HENKI JA PUU

Puu seisoi metsässä. Henki käveli vastaan. “Terve henki”, sanoi puu. “Terve itsellesi”, vastasi henki. Hetken rupateltua he esittäytyivät toisilleen ja alkoi pieni väittely. “Vai että ihan henki…jaa-a, mitähän ne sellaiset henget oikein tekevät”, puu vittuili oikein huolella. Henki kokosi voimansa ja ärjäisi yhdestä suusta: “Me henget olemme tärkeitä!” Sen koommin eivät henget ja metsät enää koskaan nähneet ja näinhän se on nykyäänkin. Tarina oli siis opettava. Mitä opit? Lyhennä tarvittaessa.

___________________
___________________
___________________
___________________
___________________

PVM __ __ ____ Nimi____

VASTAAJAN SUKUNIMI? () Mies () Nainen
IKÄ- JA VERIRYHMÄ? () 4-7v () 4-8v () Joku muu, miksi?
LEMPINIMI? () Kyllä () Ei () Kyllä ja ei
ENTÄ AMMATTI? () En osaa sanoa () Osaan sanoa
LISÄTTÄVÄÄ? () Kyllä () Ei () Kyllä, mitä? _____________________

***

SAKSALAISET TOISESSA MAAILMANSODASSA

- Se oli sitten hurjaa aika se sota.
- Niin oli. Ihan meikäläistä otti sydämestä.
- Ihanko totta.
- Ihan totta.
- Siitä on jo aika kauan.
- Kovin on ajat muuttuneet
- Niin ovat—————
- HEINRICH!!!

***

PAROONI ROBINSON TEKEE EREHDYKSEN KAALIMAALLA

Outo parivaljakko ratsasti pitkin metsäistä piennarta. Heitä oli kaksi kappaletta.
- En jaksa kantaa enää tätä teidän reppuanne pitkin pientaretta, teidän ylhäisyytenne parooni Wienerschneider.
- Hyvä on, kantajani. Jättäkää se siihen maahan. En tarvitse sitä muutenkaan. Se on jo tyhjä.
Helpotuksen huokaus (sellainen) pääsi kantajan sylistä.
- Vielä peninkulmakin niin olisimme olleet perillä.
- Totta virkot, kuomaseni.
Linna lähestyi heitä metsän takaa (20 km/h). Parivaljakko asettui sen siimekseen ja korkkasi juomalasit.
- Kuulkaapas paroni.
- Mitä? Onko joku ääni jossain jonka sinä kuulet ja minä en? Tämähän tietää sotaa!
- Rauhoittukaa arvon paroni!
- Kuinka tässä nyt voisi kesken sodan noin vain rauhoittua! Taidatte olla vakooja! VA-KO-A-JA!
Kantaja nosti taskustaan purkillisen maagisia (ooh!) pillereitä ja heitti yhden paronin reilusti vaahtoavaan suuhun. Paroni istahti nurmelle.
- Taisin vähän olla tuiterissa. Onneksi kannat mukanasi noita kaikkivoipia pillereitä :)
- Pah, nämähän ovat vain sokerinmurusia!
- ELI OLEN SIIS VIELÄKIN TÄYSIN TUITERISSA!

***

TOHTORI FRANKENSTEIN TEKEE KOKEITA

Synkkääkin synkempi yö valaisi öisiä pöllöjä, jotka huhuilivat metsässä. Oksat rasahtelivat jalkojen painosta, jolla tohtori Frankenstein (ei se kuuluisa) vieritti itseään eteenpäin.
- Silmiä, käsiä, noidannuolia, hampaita, peruukki ja hihihihiii…täytyyhän sen pissiäkin.

Pelottava nauru pelästytti lähistöllä levähtäneet ihmiset, jotka olivat muuttomatkalla etelään. Asuminen Frankensteinin naapurissa oli käynyt sietämättömäksi. Jatkuva musiikinkuuntelu ja bileet, rappukäytävässä metelöinti olivat käynnistäneet lumivyöryn, jonka seurauksena he saivat häädön. Sen sijaan Frankenstein oli hiljainen ja ujo (nuoruudessaan varsinainen manttelinperijä ja raskaan sarjan taitoniekka), mutta se ei riittänyt sittenkään tohtori Frankensteinille. Hän halusi luoda kauhean raivohullun, tultasyöksevän yli-ihmisen tai ainakin halusi. Totuus oli toinen. Koe epäonnistui aivan uskomattoman hyvin! Leikkisä peto oli syntynyt. Lopussa aina kiitos seisoo! Frankenstein haluaa kiittää seuraavia tukihenkilöjä. Erityisesti uutisia ja säätä seuraavia, sekä sitä seuraavia.

***

MAAILMAN KAUNEIMMAT VITSIT (mainos)

Jahuu! Älä enää hirnu naapurin rasvaisille vitseille! Oletko kyllästynyt jo niiden samankaltaisuudelle? Älä siis enää lorvi naapurin sohvalla ryystämässä kahveja ja purskuttelemassa niitä nenästäsi yrittäen myötäillä kerrontataitoa! Tilaa “maailman kauneimmat vitsit” ja naurat sivistyneelle ja tulet naapurillesi kalliiksi. Kaupan päälle saat “naapuriviha 4”-elokuvan, jonka pääkirjoituksesta, sekä sivuosaoscareita ovat olleet jakamassa kuuluisat siamilaiset kolmoset Jürgen I, Jürgen II, Jürgen III ja Konrad. Tämä käsittämättömätön tarjous toistuu kerran viikossa, joten älä aikaile, senkin juupeli, vaan toimi heti ja saat kaupan päälle “naapuriviha 4”-elokuvan! Amerikan kansalainen kertoo nyt miltä kyseinen vitsikirja näyttää!

- Siinä on aivan mielettömät kannet. Menen niistä aivan villiksi! Katsokaa vaikka! (kansalainen menee aivan villiksi).

SIIS älä enää mieti! Tilaa ja samalla voit voittaa! Ei aikailua, ai kuhnailua, eikun aikailua ja samassa kääreessä veloitamme summan joka ikiseltä tuotteesta saamastamme osiosta! Yksi euro menee avustukseen siis joka kerta! Tartu luuriin, näppäile numero (tai veivaa, mummi!) ja tee mitä tämä mainos sinun suosittelee tekevän. Emme vastaa vääristä numeroista/kysy Reijoa.

***

LANGAT YHÄ KÄSISSÄ

Heinäsirkkojen tarkka ja henkeäsalpaava murahtelu velloi Lordi Paddingtonin (kyllä, juuri sen saman tyypin…) alapuolella, kun hän oli keihästämässä fasaaneja kartanonsa takapihalla.
- Lordi, teille on vieras. Varsin korea jos saan huomauttaa.
- Kiitos James, pitäkää loppu elämä vapaata ja ohjatkaa tämä arvon fasaani sisälle.

Lordi Paddington viittoili itselleen tietä hevosenperseineen.
- Lordi Paddington, otaksun?
- Ei suinkaan. Te puhutte minulle hyvä neiti. Olen TEIDÄN ARVONNE Lordi PaddinGTON!

Lordi mylväisi suupieli takoen sydämentahdeista. Paronitar hymyili viettelevästi ja niiasi Lordille.
- Tulin tuomaan teidän eläkepapereitanne, teidän arpenne…(paha virhe)

Lordi loikkasi ilmaan ja hänen hienostunut naamansa nyki kuin kaksi kulkukissaa. Hän kaatoi maljakon ja änkytti kiihdyksissä.

- Te-Te-Te-Te-Te-Te…
- Teetä?
- EI EI EI, Te-Te-Te-Te…
- Terapeutti?
- Ei tosiaankaan! Te-Te-Te-Te…
- Te senkin. Ilkeästi sanottu!

***OIKEIN! OIKEIN! OIKEIN!*** £200

- Niin! Te senkin! Ilkeästi sanottu! Kuinka kehtaatte tulla töhrimään minun maineeni jollain eläkepapereilla nimittelemällä vielä ruveksi! Te ehditte jo tuhria minun maineeni! Ettekö tiedä miten tärkeä meille englantilaisille puppernikkeleille on maine!

Lordi purskahti raikuvaan itkuun ja puristi monta sangollista appelsiinia mehuksi, mutta heltyi sitten lopuksi ja pyysi anteeksi kerrassaan pöyhkeää käytöstään.
- Olin nuorempana aika kukko.

***

RANNALLA

Aurinko paahtoi Mr.Lloydsin selkää verelle.
- Pahuksen aurinko paahtaa selkäni verelle, hän tuumi ja kääntyi ympäri.Hiekka poreili hänen allaan ja naamalta valuivat sadat hiekkajyväset pitkin housuja. Äkkiä hänen ylleen levittäytyi varjo (pahaenteinen).
- Onpa teillä valkoinen maha…
Mr.Lloyds kohottautui polviensa varaan ja kahmaisi hiekkaa käteensä ja heitti sen ilmaan tuhansiksi pieniksi hiekkasateisiksi, jotka laskeutuvat hänen mahalleen helmeillen kuin miljoonat ja taas miljoonat pienet tulppaanit kedolla.
- Eikös olekin! (Mr.Lloyds pieraisi). Olen perinyt sen äidiltäni. Ennen syntymääni hänellä oli samanlainen pikkupikkumaha kuin minullakin on nyt, mutta ei aivan yhtä valkoinen. Mr.Lloyds säpsähti avuttomasti tuntiessaan maan jyrisevän allaan.
- Mitä ihmettä?
Suuri jääkaappi nousi hiekan seasta ja raotti oveaan iloisesti:
- Me olemme (dubattu) inkarnaatiosi!
- Mutta minähän elän!

Jääkaappi painui takaisin hiekkaan alakuloisena.

***

LANGAT VIELÄKIN KÄSISSÄ

Ilta löi kämmeniään viheliäisesti kuin virttynyt puuvillakangas lämmenneillä laakereilla. Hiljaisuus täytti vireän henkäyksen puhallukseen. Lordin paidasta pakenivat useat silmät, kun hän nosti haukea veneeseen. Vihreä kuralammikko kuulsi taivaanrannassa. “Illalla on kutsut, Teidän armonne Lordi Paddington.” “Mjaa, täytyypä järjestää sitten maistiaiset. Kuulkaapas palvelija, viekää minut sinne heti.”
“Minne? Teidän arp..armonne.”
Lordin silmät mustuivat kuin tuhat koppakuoriasta. Hänen elegantti takinliepeensä nousi hännyksen kohdalta tuulen puhalluksen voimasta hieman huvittavasti.
“Kutsuille, pässi!”
“INFERNO!”
“Voivoivoivoivoivoi, tuota teidän kielitaitoanne…te senkin iljetys”, Lordi pulisi palvelijan riennettyä vankkureiden ohjaksiin ja kuin salamana Lordin suupielestä herahti esiin pieni hymynkaarre, joka korosti hänen hattuaan valloittavan herrasmiesmaisesti. Lordi veti jalkaansa kiiltävät saappaat (ratsastussaappaat) ja viekottelevasti loikki vaunuihin. Kutsut menivät ohi ja Lordi oli tavattoman, aivan tavattoman veikeä. Lukuunottamatta kauheaa kreivi Rogersonia, joka oli tahditon eli toisinsanoen aivan perseestä koko illan ja aamuyön. Heil!

***

SAKSALAISET TOISESSA MAAILMANSODASSA II

- Ei ole aikoihin eletty.
- Ei olla ei.
- Voisi kyllä nousta ylös.
- Niin voisi.
- HEINRICH!!!!

***

KESKUSTELU NÄIN HERRASKANSAN LAELLA

-Pyhää?
-Pyhää.

Pieni Harry nojautui äitiinsä tuulisella nummella. Äidin lämmin katse rauhoitti Harryn valppaita silmiä, jotka olivat jääneet tutkimaan maassa makaavaa ruohoa. Sotajoukot kokosivat varusteitansa ja Harryn katse etsi miesten joukosta tuttua hahmoa. Ei löytynyt.

***

PÄIHTEET!

“Olen about parikymppinen humalikko. Käyttäydyn siivosti ja minulla on asiat ihan hyvin, mutta! En kestä sitä, että jokapuolelta tyrkytetään päihteitä! Onko se joku ratkaisu siihen ettei juo? Tai polta? Kysynpähän vaan.”

Piirtoheitin sulkeutui. Vakavannäköinen mies puristi käteensä liidun ja raotti kuivuneita huuliaan:”Tämä on yhteiskuntamme mätäpaise…”
- Aivan niin, piirtoheitin viedään korjaukseen heti ensi tilassa!
- Nenäkäskin vielä!
(Neiti Maple, olkaa hyvä ja poistukaa vai tarvitseeko minun korottaa ääntäni kimeäksi vai poistutteko suosiolla.)
- Poistun suosiolla.
- ELÄKÖÖN! (aplodit)

***

VANKILAN YLIN KERROSTASANNE

“Oh, armahtakaa minut te suljetut rotat väpisivine viiksineen, heittäkää hyvästit vapaudelle ja turmellukselle. Välillämme on kaaos, kahleet kylmää kättäin, silti, vain silti sen kestän…”

- Ei hassumpaa, vanki nro 22298, mutta eikö käsittyyllisyytenne ole hiukan liian painostava?
- Ah, olet oikeassa vanki nro 22299. Huomasin teostaessani muutamia tunnekuvia, joiden vuoksi tai sanoisinko johdosta, sanonkin ansiosta, (nyökkäys) tavoitteellisuuteni oli ajoittain hakuteillä.
- Entäpä te, vanki nro 00023?
- Eh, tuota…en minä kehtaa lukea…
- Lukekaa nyt vain, ystävä hyvä! Odotamme jännityksellä, eikä kukaan halua hoputtaa. Olkaa kiltti nro 00023.
- Eh, hmmm…ehkä minä sit…
- Toisaalta, eihän kukaan pakota, joten vanki nro 22300. Oletteko saaneet mitään aikaiseksi.
- En ole! Olen sitä mieltä, että tällainen lässyttely on hevonpaskaa ja muut ovat samaa mieltä! Luulette olevanne joku helvetin intellektuelli
runoinenne päivinenne,
kirkkahine säkeittenne,
kuulostella, arvostella,
päivitellä, mielistellä…

- Vanki nro 22300! Tehän…

Liikutuksen kyynel kohosi vanki nro 22300:n suupieleen. Eihän tämä voinut olla totta. Se oli tapahtunut. Lopussa suuri harmooni.

***

LENTÄVIÄ AUTOJA

Hei kulta!

Tulevaisuus on paikka, jossa on lentäviä autoja, mehiläisiä ja monia erilaisia. Kukaan ei välttämättä hämmästy mitään tai miksi? Sikälimikäli tulevaisuuteen jos voisi niin ennustaa ja nähdä sen maljasta tai pallosta (kristallipallosta tai maljasta) ja nähdä ennalta kaiken tulevan, voisi varmistaa sen, että tulevaisuudessa on lentäviä autoja tai edes mehiläisiä (monta erilaisia). Eipä silti, hyvä ettei kuitenkaan tiedä kaikkea tulevaa ja nykyhetkikin on joskus ennen ollut tulevaisuutta. Sitä sopii pohtia ja kuten suuri filosofi (suojattu) aikoinaan totesi niin minä voisin todeta sen hiukan eritavalla, mutta miksikäs ei? Tulevaisuus on aina edessämme, joten ei käännetä sille selkäämme! Ps. unohdin ostaa maidon, mutta tuon töistä tullessani sellaisen pikapuolin. Pusipusi tai jotain ja hei kuule!

***

TAKSI AJAA TIELLÄ

Sade piiskoi taksin ikkunaruutua. Kuljettaja istui tupakka hampaan välissä purren hammasta ja polkien kaasua sadatellen, kuin olisi polkenut vimmoissaan maata. Takapenkillä istui pieni herttainen ja vähän kärttyinen pikkuherra (silmälasit, vähän partaa, aika vanha, iäkäs, kyllä te tiedätte sellaiset…)

- Joko me ollaan perillä? Kuljettaja virkkoi sätkä roikkuen.
- Ei. Vastasi pikkuherra takapenkiltä kuuliaisesti.
- Entäs nyt? Yritti kuljettaja heittää vitsikkäästi (paha virhe).
- EI! Karjui pikkuherra raivoissaan!

Ja tuijotti siitä eteenpäin suoraan eteenpäin kohti peiliä, jota kautta heidän katseensa kohtailivat kireänä. Yllättäen pikkuherran suu rävähti ammottavaa virneeseen ja hänen suustansa kuului narahtava ääni:
- Seis…

Taksikuski jarrutti kirkuen ja kun kuljettaja kääntyi pyytämään maksua oli pikkuherra kadonnut takapenkiltä! Siis mitä ihmettä…

***

PÄIVÄ VÄESTÖREKISTERISSÄ

Ottakaa vuoronumero. Pling. Onko nyt minun vuoroni? Ei, se ääni kuului vain kun otitte vuoronumeron. Jaaha. Käykää sitten kuitenkin sisään. Pieni hetki (tauko musiikkia).
- Te siis haluatte tietää mitä meillä täällä väestörekissä on?
- Tahdon.
- Hyvä on, kumartukaapa tänne päätteen ääreen. Niin, tänne näin. Naputtelin tähän juuri teidän nimenne ja katsokaa, katsokaa, hyvä luoja, katsokaa!
- Uskomatonta, pelkällä nimellä te voitte nähdä lempiruokani! Ja mitä helvettiä, ovatko nuo minun kauan kateissa olleet alastonkuvani?
- Ovat!
- Uskomatonta, pelkällä nimellä te voitte nähdä myös lempivärini! Ja mitä helvettiä, ovatko nuo tosiaan minun kauan kateissa olleet alastonkuvani?
- Ovat!
- Siis uskomatonta, pelkällä nimellä te voitte nähdä alastonkuvani! Suurentakaapa hieman…hmm…tuosta kohdasta.
- Selvä!
- Uskomatonta, pelkällä nimellä…pelkällä nimellä…
- Uskokaa todeksi, tämä on niin juhlallista (kynttilä).
- Erittäin juhlallista (kynttilä).
- Kiitos paljon.
- Ei kestä. Nähdään taas huomenna!

***

LANGAT ERITTÄIN KÄSISSÄ

Viileä englantilainen ja paikoitellen suorastaan hintahtava tuulenvire kävelytti ihmisiä myötätuulessa ohi piskuisen kafeterian, jossa lordi Paddington istui yksin seurueineen.
- Tämä sooda…Voi mitä puppua.
Lordi rähmi lasiaan tyhjäksi lusikalla suupielet vienosti taipuneena myötäilemään eleganttia porsliinilusikkaa, joka työntyi aina vain uudestaan ja uudestaan Lordin kanttarellinpehmeään suppusuuhun.
- Oh, tarjoilija! Tuokaa minulle resepti parasta viiniänne kannussa.
- Teidän pyhyytenne, olemme tuoneet sen jo pöytään, olkaa hyvät.
Tarjoilija sanoi istuen kannussa. Lordin silmät siristyivät viiruiksi ja hänen kasvoillaan alkoi esiintyä merkkejä viilipyttymäisestä kiukusta, joka ilmeni.
- TUOKAA SE VATI UUDESTAAN (kiroilumutinaa)!
Lordi läimäytti reittään niin, että koko kafeteria kaikuikaikuikaikui! Palvelusväki kiirehti viemään ja tuomaan viinikannua edestakaisin, kunnes Lordi oli tyytyväinen ja nosti kätensä sanoen:
- Seis…
Mutta kun tarjoilija tuli kysymään laskua oli Lordi kadonnut takapenkiltä. Siis mitä ihmettä…

***

KIINALAINEN YSTÄVÄ

Minulla on kiinalainen ystävä. Monilla on tietääkseni. Käyn hänen seurassa muun muassa näytelmissä, koska hän pitää näytöksistä ja varsinkin niiden sisällä olevasta hillosta. Joskus leikimmekin, että minä voisin syödä vain sen ulkokuoren, mutta eihän niin voi tehdä. Me siis vain leikimme. Niin tietysti käymme myös niissä mainitsemissani näytelmissä! Joskus sokeri vihloo hänen hampaitaan, mutta enhän voi syödä vain ulkokuorta! Eräänäkin viikkona kävimme katsomassa elokuvaa, mutta se ei ollut erityisen koskettava. Käymmekin siksi usein näytelmissä, koska niissä on tunnelmaa. Joskus vaatteet tietysti voivat sotkeutua kun hillosilmä on juuri siinä reunassa, josta haukkaa, mutta pelkkää hilloahan ei voi syödä purematta ensin taikinaa. Hän väittää (kiinalainen ystävä), että aina kun puhumme näytelmistä niin minä alan puhua munkeista. En edes kuulu kirkkoon, hah!

***

AUTOJA

- Minulla on uusi auto.
Kotvan katseltuaan hän siirsi ohjauspyörää vasemmalle ja painoi radiosta nappulaa. Se meni päälle päästäen vingahduksen.
- Anna rööki…
Hän (ei kiinalainen ystävä) ojensi tupakan. He menivät kahville tilaisuuden tullen ja pukivat sanoiksi useita ajatuksiaan.
- Ajattele jos radiosta tulisi vain pelkkää perusrockia?
- Niin tai kaavabluesia tai standarijazzia?
Hän siirsi viivainta ja tempaisi tuolin pöydältä.
- Saatanan puristi! Haukut väärää eläintä! Sianpaska…
Hampaat kiristyivät kuin pakkanen kuutamoyönä ja tuli paloi sappena hänessä. Hänen huulensa muistuttivat minua eräästä näytelmästä, jossa olimme kerran. Mikähän sen nimi olikaan? Ainakin niitä sai kymmenen kappaletta yhdellä vanhalla rahalla (vanhoja).

***

VIHELIÄITÄ VISUKINTTUJA

Eräs saita paskiainen käveli kerran kadulla ja kirosi hintoja.
- Voivoi, onpa kallista.
Kauppias siihen tietenkin:
- Te voitte tinkiä!
- Voinko?
- Te voitte tinkiä! (saita paskiainen)
- Niin mutta. Hyvä on. Sata pesetaa.
- Myyty. (kiinalainen ystävä)
- Olisin halunnut tinkiä…
- Läläläää!

***

KRAPULA

Kädet tutisee.
Hampaat kalisee.
Iho värisee.
Silmät narisee.
Nenä varisee.
Ja kana panee vanhaa juoppoa rautatieaseman vessassa.

***

VIISI HUMALAISTA TEKEE IHMISPYRAMIDIN

Vanhempi istui terassin katolla ja katseli kaatosadetta. Pian hänen silmiensä eteen lipui yksi kerrallaan useita miehiä, joista noin puolet olivat vanhempia kuin hänen ikänsä yhteensä. Ensimmäinen mies (ruutupaita housuissa) puhalsi käsiinsä ja asettautui nelinkontin terassilta avautuvalle näkymälle ruutupaita housuissa. Hänen viereensä molemmille puolille, mutta ei taakse (ei tietenkään hei!), rojahti toinen miekkonen läpeensä aggressiviisena ja punaisena kuin karkki. Pian miehiä oli viisi ja he muodostivat pyramidin. Ei mennyt kuin kolme pikaista minuuttia kun kaikki kierivät pitkin asfalttia nauraa tirskuen, kun pyramidi hajosi. Osa kieri viemäreihin, osa pitkin pientareita. Putosipa yksi miehistä mereenkin sen lisäksi. Hiljainen ja syvä nauru velloi vanhemman käsivarsia. Tänään on ehkä hyvä päivä.

***

OLEN MILJOONA VUOTTA VANHA

Olen miljoona vuotta vanha
luulen, että pian koittaa päivä
jolloin en jaksa enää
paljon jäi tekemättä
paljon jäi sanomatta
Olen miljoona vuotta vanha

***

RANSKALAINEN TAITEILIJA

Ranskalainen taiteilija on jo nimenä pelkkä saatanan käsite!